Kun ikää karttuu, sillä on seuralaisensa, kuten kaikki tiedämme. En nyt tarkoita ensi sijassa  sairauksia, vaan muita seurauksia, kuten perheen häivyttyä omille teilleen sattuneita muutoksia esimerkiksi asunnon koossa ja asujien lukumäärässä. Lopulta asujia on jäljellä vain yksi, ja hän on tilastojen mukaan - kukas muukaan kuin nainen.

Koti vaatii jonkin verran töitä kunnossa pysyäkseen, ja tässä se jutun clou onkin: ei ole enää perhettä, joka voisi avustaa tai vuorotella taloustöissä. Lapset asuvat omilla tahoillaan eivätkä ehdi omilta töiltään käydä isovanhempien luona kovin usein. Eikä heitä raskisi panna heti siivoamaan!

Tee siis itse taloustyösi, jos kykenet tai jaksat. Jos et jaksa - ja olet vailla riittäviä varoja, sillä kunnaltasi ei heru 90-vuotiaallekaan  siivouspalveluja - siinähän sitten asut roskiesi seassa.

Tässä tilanteessa on toivottava vain tekniikan pikaista kehittämistä kodin hoitoon. Marsiin menoa voisi vähäsen viivästyttää ja kehittää sen sijaan robotteja mummojen käyttöön. Siivoojarobotin polkaisisi huonojalkainenkin kevyesti aamusiivoukseen ja tarjoilijarobotti toisi aamukahvin vuoteeseen ruusujen kera.

No, leikki leikkinä. Luulen kyllä, että järkevästi tekniikkaa ja myös vanhakantaista talonpoikaisjärkeä soveltamalla voisi huonokuntoisten selviämistä kotona helpottaa.